Package-Heroes-hanke etsii tutkimukseen pohjautuvaa vastausta tähän polttavaan kysymykseen.

Maaperän ja merien roskaantuminen on muovipakkausten aiheuttama globaali ongelma. Monissa teollisuusmaissa jätteiden keräys- ja kierrätysjärjestelmät vähentävät tehokkaasti muoviroskan joutumista luontoon ja samalla pienentävät muovin vaikutusta kasvihuoneilmiöön. Kehittyvissä maissa huomattavan suuri osa muovijätteestä joutuu maaperään ja vesistöihin. Vaikka bioraaka-aineista valmistetut PE ja PP sekä teollisesti biohajoava PLA ovat öljypohjaisia muoveja parempia ilmastonmuutoksen kannalta, ne eivät ole luonnossa biohajoavia, eivätkä siten ratkaise roskaantumisongelmaa. PLA:ta ei myöskään voi kierrättää muiden muovien seassa.

Muovipakkauksen suunnittelulla ja materiaalien valinnalla on suuri merkitys kierrätettävyyteen. Suomessa kierrätyslaitoksella muovipakkaukset lajitellaan ennalta valittuihin muovilajeihin. Väritön monomateriaalipakkaus on helpoin kierrättää uusiotuotteeksi. Elintarvikepakkauksissa käytetään kuitenkin usein barrier-kerroksia, jotta saadaan riittävät suojausominaisuudet mm. happea ja kosteutta vastaan.

Suomen Uusiomuovi Oy on laatinut oppaan kierrätyskelpoisen muovipakkauksen suunnitteluun. Oppaan mukaan kierrätystä ei haittaa, jos kalvon painosta alle kaksi prosenttia on happibarrier EVOH:ia, mutta PA-kerros tai metallointi aiheuttavat ongelmia.

Ei ole olemassa yhtä materiaaliratkaisua, jolla vältettäisiin muovin aiheuttama roskaantumisongelma ja samalla vastattaisiin moninaisiin ruokapakkausvaatimuksiin. Ratkaisut on räätälöitävä tuotteen ja käytön mukaan.

Suomelle tärkeä vientimahdollisuus ovat puukuitupohjaiset ruokapakkaukset. Paperi ja kartonki ovat kierrätettäviä ja luonnossa täysin biohajoavia. Joillekin tuotteille nämä materiaalit antavat sellaisenaan riittävän suojan, jotta tuote voi siirtyä hyvälaatuisena kuluttajalle. Vielä useammin elintarvikkeen suojaksi riittää kuitupakkaus pinnoitettuna alle viidellä prosentilla muovia, jolloin pakkaus on yhä kierrätettävissä nykyisissä järjestelmissä. Luontoon joutuessaan tällaisen pakkauksen muoviosa on ongelma, vaikka muovin määrä toki vähenee verrattuna täysin muoviseen pakkaukseen.

Suomalaiset tutkimuslaitokset ja yritykset ovat kehittäneet uudenlaisia selluloosapohjaisia elintarvikepakkausmateriaaleja. Niiden kaupallistuminen on kuitenkin ollut hidasta.

Liike-elämän toimijat, lainsäätäjät ja viranomaiset tarvitsevat tutkittua tietoa ympäristön, talouden ja yhteiskunnallisten vaikutusten kannalta mahdollisimman kestävistä materiaaleista ja palvelukonsepteista, sekä tietoa toimista, joilla näiden ratkaisujen käyttöönottoa helpotetaan. Tarvitaan myös tutkimustietoa ratkaisujen hyväksyttävyydestä. Suomen Akatemian yhteydessä toimiva Strategisen Tutkimuksen Neuvosto (STN) rahoittaa Package-Heroes-hanketta, jonka tavoite on tuottaa edellä mainittuja tietoja.

Kirsi Kataja

Kirjoittaja on projektipäällikkö ja erikoistutkija VTT:llä.

 

Blogi on julkaistu 29.8. ilmestyneessä Uusiouutiset-lehdessä.