Biohajoava Materiaali, joka hajoaa biologisen prosessin kautta sopivissa olosuhteissa (lämpö, kosteus, happipitoisuus ja happamuus) hiilidioksidiksi tai metaaniksi, vedeksi ja biomassaksi. Biohajoavat eivät välttämättä hajoa luonnossa. Biohajoavien materiaalien yhteydessä on erittäin tärkeää määrittää ympäristö, jossa biohajoamisen on tarkoitus tapahtua.
Biokomposiitti Biokomposiitilla tarkoitetaan materiaalia, jossa alkuperältään fossiilisista tai uusiutuvista lähtöaineista valmistettuun muoviin on seostettu luonnonkuituja (esim. sahajauho, selluloosa, olki, pellavakuidut jne.) tuomaan muoviin jäykkyyttä ja uusia ominaisuuksia, esimerkiksi akustisia ja visuaalisia ominaisuuksia.
Biomuovi Muovimateriaali, joka on joko biopohjaista tai biohajoavaa – tai joskus molempia samanaikaisesti. Esimerkiksi ruokosokereista valmistetusta polyeteenistä (bio-PE) tehty biomuovi on täysin biopohjaista, mutta ei ole biohajoavaa, kun taas polylaktidista (PLA) valmistettu biomuovi on sekä biopohjaista että teollisessa kompostoinnissa biohajoavaa. Sen sijaan esimerkiksi plykaprolaktonimuovi (PCL) ei ole biopohjainen alkuperältään, mutta on biohajoava ja siksi myös luokitellaan biomuoviksi.
Biopohjainen Materiaali, joka on tehty uusiutuvasta raaka-aineesta eli biomassasta, kuten puusta, kasveista, levistä tai biojätteistä.
Biopohjainen tuote Tuote, joka on osittain tai kokonaan tehty käyttäen uusiutuvia raaka-aineita. Useimmiten biopohjaiset tuotteet ovat osittain uusiutuvista raaka-aineista, jolloin biopohjaisen raaka-aineen osuus on syytä erikseen ilmoittaa.
Biopolymeeri Biopolymeerillä voidaan tarkoittaa 1) elävän organismin tuottamaa luonnossa esiintyvää polymeeriä, kuten selluloosaa, ligniiniä tai tärkkelystä, 2) kemiallisesti muunnettua luonnossa esiintyvää polymeeriä, kuten tärkki- tai selluloosa-asetaattia, tai 3) synteettisesti biomassasta valmistettua polymeeriä, kuten polylaktidia (PLA) tai sokeriruosta valmistettua polyeteeniä (bio-PE).
Kartonki Kartonki on monikerroksista paperia. Kartongin neliömassat ovat välillä 125–600 g/m². Kerroksissa voidaan käyttää erilaisia raaka-ainetyyppejä haluttujen ominaisuuksien saavuttamiseksi. Kartongit voidaan jakaa sisäpakkauskartonkeihin, ulkopakkauskartonkeihin ja graafisiin kartonkeihin. (Lähde: KnowPap)
Kompostoituva Kompostoituminen tarkoittaa biopohjaisen materiaalin hajoamista ravinteiksi hapellisissa olosuhteissa. Biohajoavat pakkausmateriaalit ovat kompostoituvia, mutta hajoamiseen tarvittavat olosuhteet vaihtelevat. Näin ollen biohajoaviksi ja kompostoituviksi merkityt pakkausmateriaalit eivät välttämättä hajoa kotikomposteissa. Biohajoaminen on tehokkainta teollisessa kompostoinnissa.
Muovi Polymeerinen ja synteettinen eli ei sellaisenaan luonnossa esiintyvä materiaali, joka sisältää polymeerin lisäksi lisäaineita, joilla parannetaan materiaalin työstö- ja käyttöominaisuuksia. Tavallisimpia elintarvikepakkauksissa käytettäviä muoveja ovat esimerkiksi polyeteeni (PE), ja polyeteenitereftalaatti (PET). Perinteisesti muovit on valmistettu fossiilisista raaka-aineista kuten mineraaliöljyistä.
Okso-hajoava (materiaali) Materiaali, joka sisältää materiaalin pilkkoutumista katalysoivia lisäaineita. Okso-hajoavat muovit pilkkoutuvat lopulta mikromuoveiksi. Ne eivät siis maadu/kompostoidu tai hajoa biologisten prosessien kautta kuten biohajoavat materiaalit.
Polymeeri Polymeerit ovat kemiallisia yhdisteitä, jotka muodostuvat tuhansien yksittäisten ja toistuvien pienien molekyylien eli monomeerien liittyessä toisiinsa. Polymeerejä esiintyy luonnossa ja niitä voidaan myös valmistaa synteettisesti. Luonnossa esiintyviä polymeerejä ovat esimerkiksi tärkkelys, selluloosa ja kautsu. Synteettisiä, teollisesti valmistettuja polymeerejä ovat esimerkiksi polyeteeni (PE) ja polypropeeni (PP).